Valtiolle kallis ”näkymätön keltainen viiva”

Joensuun käräjillä puitiin tänään erikoinen episodi.

22-vuotias opiskelija sai tammikuussa 48 euron sakkorangaistuksen keltaisen sulkuviivan ylityksestä. Sakotukseen johtaneeseen tapahtumaan liittyi monta erikoista piirrettä.

Opiskelija oli matkalla Lieksasta Joensuuhun Ahvenisentietä pitkin. Hän ohitti edellä ajaneen auton pitkällä suoralla ennen Haapalahdentien risteystä. Ohitettu autoilija ilmoitti poliisille, että hänet ohitettiin keltaisen sulkuviivan kohdalla. Poliisi pysäytti opiskelijan Enossa ja kirjoitti tälle 8 päiväsakkoa à 6 euroa liikennerikkomuksesta – autoilijan ilmoituksen perusteella.

Sakotustilanteessa opiskelija myönsi ohituksen, mutta hän ei tiennyt ohittaneensa sulkuviivan kohdalla, sillä tie oli ollut lumipolanteinen. Käräjäoikeudessa hänen tukenaan oli todistaja, joka itse oli ajanut samana päivänä samalla tieosuudella. Myös taksiautoilijoilta kerätyt lausunnot tukivat sitä havaintoa, että tie oli lumipeitteinen.

Opiskelija päätti vastustaa sakkorangaistusta käräjäoikeudessa, jotta oikeus kumoaisi sakon perusteettomana. Tänään Joensuun käräjäoikeus päätti pitää 48 euron suuruisen sakkorangaistuksen lainvoimaisena.

Sivustaseuraaja miettii nyt tapahtunutta kriittisesti.

Ensinnäkin onko tarkoituksenmukaista, että siviilien tekemien ilmoitusten mukaan poliisi joutuu hyppäämään tilanteeseen kuin tilanteeseen. Poliisilla on parempaakin tekemistä.

Mitä tämä maksoi meille veronmaksajille? Maltaita.

Opiskelija sai tulottomana valtion maksaman ilmaisen oikeusavustajan. Valtio maksoi myös kahden todistajan kulut. Ennen oikeudenistuntoa poliisi kuulusteli niin opiskelijan kuin todistajan ja tältä pohjalta asiaa käsitteli ja valmisteli syyttäjä. Oikeudessa istui ainakin tuomari ja sihteeri, ja aikaa paloi kaksi tuntia. Järjetöntä.

Lainkuuliaisuusvalvonta ei oikeastaan kuulu meille siviileille kuin merkityksellisissä tapauksissa. Keltaisen sulkuviivan mahdollisen ylittämisen seuraaminen ei ole sellainen.

Äkkiseltään voisi luulla, että ohitustilanteessa on voinut syntyä rattiraivoa, jos ilmoituskynnys ylittyy noin helposti. Ja rattiraivo se liikennehistorian valossa vasta paha juttu on. Matala ärsytyskynnys ei ole perusteiltaan hyvä syy työllistää virkavaltaa.

Opiskelijan mukaan ohitettu oli ajanut hänet myöhemmin kiinni varmaankin vain varmistaessaan rekisterinumeron. No, ei tiedetä, ylittyivätkö tieosuudella olevat 60 ja 80 kilometrin tuntinopeusrajoitukset. Ohitetun todistajan mukaan hänellä oli vakionopeussäädin asetettu 83 km/h. Tietysti ilmoittajalla on pitänyt olla ajaessaan hands free -laitteet, ettei hän omalta osaltaan syyllistynyt rikkeeseen.

Pienen ihmisen oikeusturvan kannalta kaiken kaikkiaan on ongelmallista, että todistajalausunnon perusteella epävarmuustekijöiden vallitessa lyödään sakkolappu kouraan, jonka vielä käräjäoikeus käsittelee ja vahvistaa samaisen todistuksen perusteella. Käräjäoikeuden mukaan opiskelijan olisi pitänyt heti kiistää poliiseille tehneensä mitään laitonta.

Opiskelija pohtii nyt, hakeeko hän muutosta hovioikeudesta. Tämä on sentään lain suoma oikeus.

Olisiko ollut tolokun ratkaisu, että opiskelijaa olisi puhuteltu ja toivotettu hyvää päivänjatkoa tuolloin tammikuisena lauantaipäivänä. Rikkeen ilmoittajalle olisi voinut sanoa vaikkapa että vedäpä hetki syvään henkeä.

Jukka Timonen/PR

Ps. Rangaistu opiskelija ei ole sukulaiseni.