Teneriffan futistaiturit Lieksa-lomalla

Espanjalainen Axel saa nappisyötön ja tykittää pallon komeasti takanurkkaan.

Gooooooool!

Eikä mitä. 13-vuotias pallotaituri ei turhia huutele.

”Osoitin kädellä äitiä ja sillä sipuli”, Axel selvittää selvällä suomen kielellä hellyttävää maalituuletustaan.

Kaisu-äiti istui katsomon penkillä seuraamassa kahden poikansa peliesitystä, kun veteraaniukot kohtasivat tiistaisessa höntsäjalkapallossa Lieksan vanhalla nurmella.

Selvästi huomaa, että Axel ja hänen 16-vuotias isoveljensä Alejandro ”Ale” Alfonso Puumalainen ovat potkineet jalkapalloa ennenkin. Pehmeät kosketukset, pallo ujutetaan tuon tuostakin vastustajan längistä (jalkojen välistä), tarkat syötöt ja keskitykset.

Veljekset ovat saaneet pallo-oppinsa synnyinsaarellaan Teneriffalla pienessä Arico El Nuevo-nimisessä kylässä. Se on paikka, jossa Axelin mukaan asuu vain vanhoja rouvia, mutta missä jalkapallokenttä on ihan kotitalon lähellä. Kenttä on tekonurmipäällysteinen kuten valtaosa Teneriffan peliareenoista.

Pojat ovat pelanneet ikäluokissaan paikallisella sarjatasolla kunnallisessa Arico-jalkapallokoulussa; Axel vähän joka pelipaikalla, Ale pääasiassa keskikentällä.

Ale on ehtinyt näyttää taitojaan 16–18-vuotiaiden joukkuessa. Keväällä, kun hän oli vielä 15-vuotias, Ale tuli vaihdosta kentälle, kun vanhempien joukkue oli jo 3–7 tappiolla. Ale teki kaksi maalia ja syötti yhden, ja matsi päättyi tasan 7–7. Aikamoinen esitys!

”Yksi maali tuli täältä”, pikkuveli näyttää reilusti yli 20 metrin päässä maalista.

Seuraharjoitukset, puolitoista tuntia, ovat kolmesti viikkoon ja peli viikonloppuna. Enempää ei juuri ehdi harjoitella, sillä koulupäivä yksityiskoulussa päättyy vasta kello 17.

Mutta nyt veljekset ovat lomalla ja he nauttivat Suomen kesästä äitinsä synnyinseudulla.

”Suomen kesäelämä on hyvä. Teneriffalla on kesällä älyttömän kuuma, +30–40 astetta. Täällä on vilponen ilma”, Ale pajattaa suomeksi.

Axel väittää, että kaikki ruoka on täällä hyvää, mutta karjalanpiirakat munavoilla ovat parasta. Ale taas rakastaa hirvenlihaa, jonka Reijo-ukki on metsästänyt ja Mirja-mummo laittanut ruuaksi.

Kanariansaarelaiset ovat piipahtaneet Lieksassa liki joka kesä. Ohjelmaan on kuulunut tietysti matkailukohteisiin tutustumista. Viime vuonna Kolilla Ale ihastui ”älyttömän hienoihin maisemiin”. Se on paljon sanottu, sillä Teneriffalla sijaitsee Espanjan korkein huippu, tulivuori Pico del Teide. Se kohoaa 3 718 metriä merenpinnasta, ja lumipeitteinen huippu näkyy poikien kotitalolle. Ja Ruunaankoskien laskeminen kumilautalla ja uiden oli ollut ihan jees-kokemus, parempi kuin koskien lasku manner-Espanjassa Pyreneillä.

Jose-isä ei halunnut tällä kertaa Lieksaan. ”Liian paljon itikoita. Viimeksi isän piti mennä niiden pistojen takia lääkäriin”, pojat perustelevat.

Ensi syksynä Ale aloittaa kaksivuotisen lukion ja Axel jatkaa vielä nelivuotista yläkoulua. Alea kiinnostaisi jalkapalloilijan ura, mutta Espanjassa on kova kilpailu pelipaikoista. Toisaalta häntä kiinnostaisivat opinnot Suomessa.

Entäpä Axel, mitäpä haluat tehdä isona?

”En tiijjä!”

Jukka Timonen/PR