Matiakselta sanoitusterapiaa livenä!

Heitä surun huntu kasvoiltasi,
työnnä syrjään väsymys ja vaiva.
Laita silmät kiinni, nojaa tänne,
minä olen tässä nyt ja aina.
(Kappaleesta Nyt ja aina)

Matias Kangas esiintyy torstaina Joensuussa La Barressa ja lauantaina Lieksassa Icellassa. Kumpaankin pub-keikkaan liittyy hänelle jotain erityistä.

”Torstaina tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta ensimmäisestä mies ja kitara -keikastani. Lauantaina puolestaan esitän ensimmäistä kertaa Lieksassa julkisesti omaa musiikkiani”, lieksalaissyntyinen 26-vuotias trubaduuri paljastaa 5-vuotisjuhlakiertueestaan.

Erityistä on sekin, että Matias esittää sellaista vanhempaa tuotantoaan, jota hän ei yleensä ole esittänyt keikoillaan. Kuulija voi varsinkin vanhemmista kappaleista aistia, minkälaisista tunnetiloista Matiaksen sanoitukset ovat kummunneet.

”Sanoitusurani alkupään kappaleeni olivat Kauko Röyhkä-tyyppisiä: synkkiä, ikäviä, huuruisia. Purin sanoituksiin omaa pahaa oloani”, Matias myöntää varhaisen terapiaulottuvuuden.

Veistin lyijystä sarkofagin itsellein,
päällystin sen lehtikullalla.
Laitoin pienet henkireiät
etten kuolisi aivan heti.
(Kappaleesta Sarkofagi)

Matias on kuuden vuoden aikana kirjoittanut noin 60 sanoitusta. ”Jos en olisi niitä kirjoittanut, veikkaan, että mielenterveyteni olisi huomattavasti huonommassa kunnossa.”

Lisäksi omien laulujen esittäminen on antanut Matiakselle henkisesti korkoa korolle. ”Esiintyminen on hieno tunne, siitä syntyy mieletön fiilis.”

Vuoden 2010 syksystä asti biisejä riimitellyt yliopisto-opiskelija on aikuiseksi kasvaessaan laajentanut sanoitusrepertuuriaan. Humoristiset riimitykset ovat vastapainoina synkistelyille. Viime aikoina mustan huumorin sävyttämä Suomi-rock ja rakkauslaulut ovat saaneet sijaa säkeistöissä.

Muutosta on avittanut se, että Matias on hellittänyt liian totista kynäotettaan ja antanut etenkin huumorin puskea läpi. Niin yhteiskunnallisista kannanotoista kuin some-viirauksista voi laulaa kieli poskella.

Oot sulava lumi kevätauringon alla
ja sydäntäsi peittää ohut halla.
Sun päässäs soi Rati riti ralla.
Otat selfien kun istut paskalla.
(Kappaleesta Lepositeet)

Matias lupaa yleisölleen intiimejä, laulujen teksteissä oman ihon alle meneviä tilaisuuksia. Hänen kaunis ajatuksensa ja toiveensa on, että sanoitukset kolahtaisivat kuulijakuntaankin ja että hän voisi jakaa yhteisiä tuntemuksia. Jokaista luovaa taiteilijaa imartelee ja kannattelee positiivinen palaute. Matiasta on erityisesti lämmittänyt hyvin erilaisten ihmisten kiitokset, niin crusti-punkkareiden kuin tavan tallaajien. Onpa joku kielinyt saaneensa Matiaksen sävellyksistä korvamadonkin.

Matias saa säestäjäkseen kahden keikan kiertueelleen lieksalaiskitaristi Atso Vänskän. Matiaksen ja Atson musiikilliset tiet risteytyivät hetkellisesti jo vuonna 2008, kun Matias vieraili EGA and the Boys -yhtyeen solistina. Varsinainen yhdistävä liimapaperi on Eppu Normaali-yhtye, jota he ovat yhdessä coveroineet.

Merkittävää kuitenkin on, että heidän musiikilliset juurensa ovat kasvaneet Lieksan otollisessa maaperässä.

”Lieksa on musiikkikaupunki”, Matias antaa tunnustusta.

Hän sanoo pohtineensa, että Lieksassa musiikilliset perintötekijät on saatava vesijohtovedestä, sillä mikään muu ei voi selittää kaupungista sikiävää laulaja- ja soittajakaartia.

Matias itse on ottanut sävelten ensiaskeleet muskarissa, Pielisen-Karjalan musiikkiopistossa vierähti kolme vuotta trumpetin kimpussa, peruskoulussa Heli Kilpeläinen ja lukiossa Andres Järvela innostivat ja loivat uskoa musiikkipolulla ja Lieksan Nuorisokuoro tuki laulajan kehitystä.

”Musiikinopetusta ei pitäisi vähentää”, Joensuun konservatoriossa pop- ja jazz-laulua opiskellut Matias vetoaa päättäjiin.

Teksti: Jukka Timonen/PR