Hilippa, Lieksan kaupungin kirjastoauto, pysähtyy Lieksakodin parkkipaikalle. Päivän ensimmäisen pysäkin ensimmäinen asiakas Maila Rokkonen kapuaa autoon sisään.
− Sottasin, onko se kirjastoautopäivä, Maila tuumaa palauttaessaan nipun äänikirjoja.
Hän on kuunnellut läpi Anneli Kivelän Katajamäki-viihderomaanisarjan. Rauno Tolvanen, kirjastovirkailija ja kuljettaja samassa persoonassa, tarjoaa jatkoksi Kätkäläisen jättipottia. Äänikirjoissa cd-levyjen rinnalle ovat tulleet tietokoneille ladattavat e-äänikirjat.
− Minä en sen takia tietokonetta hanki. Mennee leikittelyksi, eläkeläisrouva tuhahtaa.
Maila on ollut ikänsä lukuihmisiä, mutta heikentynyt näkö on pakottanut siirtymään valmiiksi luettuun. Vanhukselle kirjojen maailma on tärkeä virike ”kun on pimmeet illat ja yönseudut”.
Kaikki tuttuja
Rauno avittaa Mailaa kapuamaan autonrappuset alas. Tarvittaessa kuljettaja kiikuttaa uudet lainat sisälle huonojalkaisen asukkaan kotiin ja ottaa palautuvat aineistot mukaansa. Hän saattaa jopa valita uudet luettavat asiakkaansa puolesta.
− Kaikki ovat tuttuja persoonia, Rauno Tolvanen selvittää yksilöllisen palvelun mahdollisuutta.
Hän pitää kirjastovirkailijaa välittäjäaineena, jonka on osattava markkinoida ja opastaa kirjaston ehtymättömään aineistoon. Virkailijan on myös pidettävä silmänsä auki ja kuunneltava asiakkaidensa toivomuksia tarkalla korvalla, jotta suhde jatkuisi.
Mutta ihan kaikkeen palvelukysyntään ei kirjastotoimikaan ole taipunut.
− Oisko olutta? kysyi eräs isäntä Viekin kirkon parkkipaikalla.
Kuulumiset kysellään
Kirjastoauto ei ole pelkkä lainauspaikka. Hilipan pysähtyminen kyläraitin varrelle on tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Se tarjoaa tilaisuuden vaihtaa kuulumisia ja jutella niitä näitä.
Pentti Pekkarinen karauttaa mopollaan tienvarteen ja kapuaa sisälle.
− Mitäs se Anna-Liisa? Rauno kyselee Pentiltä vaimon vointia ja saa lyhyen tilannekatsauksen.
Puhe kääntyy Pentin mopoon. Jostain pitäisi saada pienikokoinen ulosvetäjä laakerinvaihtoa varten. Palautuu tiskille yksi kirjakin: Voiko vessanpytystä pilkkiä? Kaskuja hulluista ja hullujen hoitajista. Nyt Pentin lukemistoa hallitsee vitsikierre ja osin puheitakin.
− Onko vanahoo Jalluu? mies murjaisee pilkoillaan ja saa Raunon riemastumaan.
Joku on sanonutkin, että hieno auto tämä Hilippa, kun saa kirjasto- ja terapiapalvelut samasta paikasta.
Luku ennen unta
Kirjastoautosta haetaan pääasiassa ajanvietelukemista, mutta työ- ja harrastusoppaat käyvät myös lainaajille kaupaksi. Leena Turusella on pihapiirissään loistelias puutarha, mutta alan teokset eivät tällä haavaa kiinnosta. Hän etsii kirjahyllyiltä jännitystä harrastuksensa vastapainoksi.
− Ei voita puutarhakaan lukemista, Leena tunnustaa.
Hän lukee, kuten moni muu, juuri ennen yöuniaan. Kun kirja tipahtaa nukahtaneen nenälle, se on tehtävänsä hoitanut.
− Eikä ne tule uniin ollenkaan, Leena väittää jännitysromaanien juonenkäänteistä.
Toivo Myllynen on kiinnostunut sota-ajan vaiheista. Kertomukset kaukopartiomiesten urhoollisista retkistä ovat tehneet vaikutuksen. Karuihin kertomuksiin peilaten Toivo ihmettelee valitusta, että meillä on kaikki niin huonosti.
− Ei voi olla asiat huonosti, jos kirjastoautokin tulloo pihalle asti palvelemmaan.
Rauno Tolvanen on pistänyt merkille, kuinka keskimääräistä tyytyväisempiä ihmisiä asuu maaseudulla k-markettien ja r-kioskien ulottumattomissa, jossa pihakoiran haukkukaan ei naapurirauhaa järkytä.
Kulttuurillinen napanuora
Virve Vihijärvi, Teuvo Kuvaja ja Tapani Karinen nousevat autoon Siltavaaran entisen kyläkaupan edustalta.
− Tämä on kohokohta kerran kahdessa viikossa, Virve hehkuttaa kulttuurillisesta napanuorasta ulkomaailmaan.
Hän pitää merkityksellisenä, että kirjastoautovirkailijana on oikeanlainen persoona: rento, juttelevainen ja huumorintajuinen.
− Iso osa autolla asioinnin mielihyvästä kumpuaa juuri tuosta mukavasta tunnelmasta, Virve antaa tunnustusta Raunolle.
Virveä kutkuttaa, mitä uutta ja kiinnostavaa Rauno Tolvanen on tällä kertaa haalinut kyytiinsä. Hän tietää saavansa pian käsiinsä Tuomari Nurmion uutuusalbumin. Virve pitää loisteliaana, että Vaara-kirjastossa voi tilata kirjan tai elokuvan omalle kylälle vaikka Liperistä saakka.
Tapani Karinen kuvaa kirjastoauton vierailua pienenä henkireikänä arjessa. Erittäin taitava kuvataiteilija toi näytteille kuvakansion omista töistään, jota läsnäolijat kilvan ihastelevat. Se saa Tapanin ja Teuvon pohtimaan sarjakuvapiirtäjien tasoa, kun Lucky Luke ei enää näytä belgialaisen Morrisin luomukselta.
Palvelua ilman tinkimistä
Viimeisellä pysäkillä 10-vuotias Salli Kärki ahnehtii mukaansa kaksi muovikassillista kirjoja, vaikka edellispäivänä hän kävi lainaamassa pääkirjastosta.
”Ei mennyt hukkaan tämäkään reissu”, voisi Rauno Tolvanen toistaa alkumatkan lausahduksensa, kun takana on runsaat 90 ajokilometriä ja 15 palveltua asiakasta Siltavaara–Vieki-reitillä.
− Tämä on maailman paras työpaikka, asiakaspalvelua ilman tinkimistä, Rauno Tolvanen kehuu näköalakonttorissaan.
Teksti ja kuvat: Jukka Timonen
Leave a Reply
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/c5t2yfe6/public_html/wp-includes/formatting.php on line 4336