Arvaamaton tie varsasta ravuriksi

Kolmeviikkoinen tammavarsa hamuaa turvallaan aidan vierusta. Tzip! Sähköpaimen toimii, ja varsa säntää pelästyneenä kiitolaukkaan.

”Kaikkea pitää kokeilla”, omistajat Mirva Wickstrand ja Jarmo Leinonen naurahtavat.

Anna-varsa on omistajiensa uusin silmäterä. Siitä toivotaan menestyvää ravuria.

”Pitkät, hyväasentoiset jalat sillä ainakin on”, omistajakaksikko mittailee tyytyväisenä Annan honteloa olemusta Elsa-emän rinnalla.

Juoksijavarsa syntyy milloin vain. Näin sanoo lieksalainen Timo Ryynänen, Suomenhevosliiton ja Pielisjärven Hevosystäväinseuran puheenjohtaja.

Lausahdus tarkoittaa osin sitä, kuinka arvaamatonta hyvän ravurin syntyminen on. Ikänsä hevosien kanssa kosketuksissa ollut ja niitä kasvattanut tietää, että kehitystä helpottaa, jos sekä emällä ja isällä on geeniperimässä juoksijalahjoja.

Mutta ravuriksi valmentaminen ei sinänsä ole mitään rakettitiedettä vaan pitkäjänteistä työtä.

”Siitä vain rupeaa varsaa opettamaan tavoille, antaa heinää, kauraa ja kivennäisiä, madottelee, pitää terveenä. Siitä se vain lähtee”, Timo Ryynänen karsii hokkus-pokkukset kasvatuksen ympäriltä.

Jos varsalla on juoksijanlahjoja, ne kyllä ajan kanssa tulevat esille. Liian aikaisella ja kovalla treenillä on saatu tähdenlentoja, jos niitäkään.

Mirvalla ja Jarmolla on jo kokemusta ravurien kasvatuksesta. Tas Lusty Son eli Taison juoksi mukavat kaurarahat 10 voitollaan, 9 kakkos- ja 5 kolmossijallaan kaikkiaan 93 startissa. Taison ravasi maakunnan mestariksi marraskuussa 2012 Joensuussa Janne Räisäsen ohjastamana. Vielä seuraavana kesänä se juoksi haamumaileriksi. Vuonna 2003 syntyneen Taisonin ravikilpailu-ura alkoi 2007 ja eläkkeelle se jäi pari vuotta sitten.

Nyt ruunan tehtävänä on toimia tapakouluttajana muille hevosille. Salonkylällä laiduntaa kolme nuorta ravuria: 5-vuotias lämminverinen ruuna Al Sensa’s Flash eli Salama, 3-vuotias lämminverinen tamma Al Charlotte eli Karla ja 3-vuotias suomenhevonen ori Alpertto eli Pertti.

”Siinä on kuninkuusravihevonen”, Jarmo letkauttaa Pertistä hymyssä suin ja sanoo, että tavoitteita pitää olla.

Pertin emä on Jarmon ja Mirvan omistama N.P. Ilona ja isä on Ture,

Kaikki ei tietysti aina mene käsikirjoituksen mukaan. Odotusaikana Elsa-emä sai talvilaitumella ähkyn. Mirva uskoo, että Elsa sai ummetuskohtauksen syötyään liian kosteita rehuja. Ähky olisi voinut kohtalokas odottavalle tammalle ja syntymättömälle varsalle.

Omistajien nopea reagointi hevosen poikkeavaan käytökseen, ensiapu parafiiniöljyllä, eläinlääkärin nopea paikalle tulo ja Elsan letkutus pelastivat kaksikon.

Mirva muistaa, kuinka hän kävelytti räntäsateessa Elsaa, sillä liikunta helpottaa hevosen oloa.

”Tähänkö tämä sitten päättyi”, hän muistelee pohtineensa kriittisimmillä hetkellä.

Terve, pitkäraajainen Anna-varsa syntyi 16. kesäkuuta. Se on Elsan eli Lajos Ynean kolmas varsa. Amerikkalaisen lämminveriravurin sukua jatkoi isän puolelta All Cantab. Se juoksi kisaurallaan 18 kertaa alle 10,9:n kilometriajan. Ennätyksekseen se ravasi auton takaa 09,4.

Elsalla ei ole ravimenestystä, mutta se on Ruotsin puolelta hyvää sukua.

”Laitumella Elsa ravaa, kun muut laukkaavat. Se on ravivarma”, Mirva kehuu emän ominaisuuksia.

Anna-varsassa pitäisi olla ravihevosen elkeitä jo parin vuoden päästä. Silloin sitä jo tarjotaan lämminveristen opetus- ja koelähtöihin. Mutta nyt alkuvaiheessa varsaa pidetään sopivasti liikkeessä, haetaan lihasmuistiin ravirytmiä letkeillä harjoitustoistoilla.

Pikku Kilin matkailuyrittäjillä on omat erityishaasteensa ravihevostensa valmentamisessa.

”Talvella oli sudet riesana ja sitten oli karhu”, Jarmo muistuttaa erämaaluonnon tuomia koukeroita.

Aika on myös välillä kortilla. Kärryajoharjoitus lohkaisee puolestatoista kahteen tuntiin, kun hevosen valjastaa kärryjen eteen, käy lenkillä, purkaa valjaat, loimittaa ja tekee jäähdyttelykävelyn. Jarmo aikoo suosia mönkijän perässä tehtäviä lenkkejä.

Jos ravihevosen kouliminen vie aikaa, on se myös kohtuullisen mittava rahallinen satsaus. Pelkät astutus- ja varsamaksut kohoavat toiselle tuhannelle. Hevosen ylläpito maksaa toistasataa euroa kuukaudessa, eikä summaan ole laskettu talli- ja eläinlääkärikustannuksia.

Mikä saa panostamaan ihmiset ravihevosen kasvattamiseen?

”Ei kukaan lähde sillä asenteella, että tämä on tuottava bisnes. Se on hyvä harrastus, jossa saa ulkoilmassa hyvää liikuntaa. Se on kova juttu, kun oma hevonen kehittyy ja pääsee koelähtövaiheeseen ja itse ravimiespiireihin. Ja ensimmäisessä startissa on tunteet pinnassa; ne ovat suuria tunteita”, Timo Ryynänen kehuu tunnelatausta ja ravipiirien yhteisöllisyyttä.

Jukka Timonen/PR